Lupaus tulevasta lupauksesta

Oon saanut kulkea rakkaani kanssa yhteistä polkua käsi kädessä kohta puolitoista vuotta. Ennen sitä päivää heinäkuussa 2013, kun me alettiin virallisesti seurustelemaan, me oltiin oltu ystäviä jo pari vuotta. Näihin vuosiin on mahtunu kaikenlaista, kevyttä ja raskasta; mukavaa, hauskaa ja iloista, mutta myös surullista, murheellista ja ahistavaa. Monenlaisissa tilanteissa me ollaan saatu olla kulkemassa toistemme vierellä.

Jotta pääsisi perille

on eksyttävä tieltä

Joka pääsee perille

oppii

että hetken kuluttua

on taas jatkettava matkaa

Joka ei koskaan

putoa raiteilta

ja mene rikki

jatkaa aina samaa rataa

ja on turvassa

suurelta murheelta

ja suurelta onnelta.

-Tommy Tabermann

Seurustelun aikana me ollaan opittu tuntemaan toisiamme vielä syvemmin, sisältä, kattomaan maailmaa toisen silmin, ymmärtämään toisen tapaa elää ja toimia. Mulle on ollu jo oikeastaan alusta asti selvää, että tämä ihminen tässä on minua varten luotu. Ehkä kuitenkin tuo varmuuden tunne, aivan samoin kuin rakkaus, on ajan kanssa lisääntynyt.

Kun istun sinun vierellesi en kysy,

enkä vastaa, sillä tiedät jo,

että pisaraakaan ei puutu.

Olen kotona, riisun saappaani,

olen pilven painoinen.

-Tommy Tabermann

Niimpä, kun rakas marraskuun ensimmäisenä päivänä vei mut pienelle sillalle pienessä kaupungissa kaukana täältä, polvistui eteeni ja kysy: ”haluatko tulla vaimokseni?”, oli vastaus varma ja selvä. Tottakai tahon!

Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa

myrskyä ja rauhaa

eivät löydä perille

kulkematta käsi kädessä

miten kaukana toisistaan

kulkevatkaan

-Tommy Tabermann

On onnellista olla kihloissa. Se merkihtee mulle lupausta tulevasta lupauksesta, siitä suuremmasta, joka oottaa eessäpäin ja yhistää meiät yhteen, kunnes kuolema erottaa. Ihanaa oottaa sitä tulevaa juhlaa, ehkä vähän kärsimättömästi, tuntuu että talvi on ikuisuuden pitunen, mutta kuitenkin. Nyt voin myös ihan luvan kanssa fiilistellä ja pohtia ja suunnitella hääjuttuja, potea hääkuumetta siis.:D Vaikka no, nyt se on kyllä jo vähän laantunu aikasemmasta, kun pitäs oikeasti alkaa tehä jotain... Hääpukujen sovittelu on tosin ollu mukavaa, oon jo kiertäny monta liikettä (ja tuskastunu hintojen kanssa), mutta ehkäpä se mun oma jo löyty. Oijjee. Ois hirveän kiva pitää hääblogia, mutta en halua paljastaa kaikkia juttuja etukäteen! Pitäs ehkä perustaa joku anonyymiblogi tai muuten vaan toinen blogi.:D

Tuo päivä oli jotenki harvinaisen kaunis, pienesti kylmä mutta aurinkoinen, järvet peilityyniä ja maisemat satumaisen kauniita matkan varrella..<3

Kihlauksen jälkeen me ollaan taiettukin rakkaan kanssa nähä joka viikonloppu. Touhua ja menemistä on riittäny. Käytiin kotikonnuilla Pohjanmaan lakeuksilla. Sitten vietettiin mökkiviikonloppua mun siskojen, veljenvaimon, äitin, tätien, serkun ja isoserkun(öh?) kanssa. Syötiin (ennekaikkea), käveltiin kaupungilla, kuntoiltiin ja höpöteltiin. Oli tosi mielenkiintosta kuulla erilaisia rakkaustarinoita! Hihii:) Saatiin myös kaikilta ohjeita tulevaan yhteiseen elämään, sekä pieni lahja mutta suuri lahja, Iittalan lasinen korurasia. Oli tosi ihanaa olla sukulaisten kanssa (mä oikeasti rakastan meiän omalaatusta sukua:D) ja huomata että J:kin viihty!

Seuraavana viikonloppuna huristeltiin taasen Ouluun, ja olihan se niin ihanaa nähä taas kaikkia ystäviä! Yhessä rakkaan kanssa pohittiin, että noista reissuista saa kyllä niin paljon uutta virtaa ja voimaa. Ei enää pitkänpitkä matkakaan tunnu sitten niin pahalta. Viikonlopun kruunas mukavat pikkujoulut ystäväni Hannan ja häne miehensä tunnelmallisella kämpällä. Mukavaa yhessäoloa, syömistä, juttelua ja pelailua. Kiitos herkullisesta kinkusta!:P

Kännykkälaatua hyvässä valaistuksessa!

Sen jälkee aika onki kulunu täällä Joensuussa. Käytiin viimeviikonloppuna Savonlinnassa nuorten pikkujouluissa, joihin kehiteltiin porukalla joensuulaisten oma ohjelmanumero, totta kai ajoissa, siis matkalla bussissa. Pikkujoulut oli ihanan tunnelmalliset, mää välillä liikutuin aivan kyyneliin.:') Näin myös ekaa kertaa elämässäni Olavinlinnan, vouuu!

Nyt oottelen J:tä saapuvaksi tänne huikasevan kauniiseen (lue: kylmään, pimeään ja sumuseen) Joensuuhun. Enää ensviikko ahkerasti koulua ja sitten mulla alkaakin odotettu joululoma! Ja kaiken lisäks, kihlajaiset siintää eessäpäin..:)