Juhlahetkiä

Käytiin viikonloppuna etelänsuunnassa reissussa siskontytön rippijuhlissa. Se on jotenki hullua, aina välillä sitä pysähtyy ihmettelemään, että miten nopeeta aika kulkee. Muistan, kun tuo ripiltä vasta päässy siskontyttö oli vielä pieni lapsi, nyt jo nuori. Siitä on pieni hetki, ku ite pääsin ripiltä. Vaikka toisaalta ikuisuus. Se oli sitä elämän ihanaa ja kauheaa aikaa.

Mun 'rippikuva'. (On jotenki surullistaki kattoa omia vanhoja kuviaan ja nähä se miten on ollu epävarma itestään.)

Oli taas nii mukava nähä sukulaisia. Yhellä sun toisella oli vuoron perään joku hukassa. (Ois pitäny oikeen laskea montaako asiaa etittiin, heh.:P) Taskulampun kanssa koluttiin sängynaluset sormuksia ettiessä ja matot lähti lattiasta koiran takia. Perusteellinen siivoustarkastus.. (Toki vasta juhlien jälkeen!:D)

Minäkö muka tein jotai?

Meiän pikkukoira oli runsaan huomion ja ihailun kohteena aina ku sen nenä näky. Juhlien jälkeen pentu vasta ilahtuki ku pääs juokseen melko vapaasti ulkona ja sisällä. Tutkimista riitti. Lymy on kyllä ehkä maailman toisiksfiksuin koira, oppi jo leikiten luoksetulon kaiken maailman muista häiriötekijöistä huolimatta! Se oli tosi reippaasti kaikkien ihmisten kanssa ja nautti lasten huomiosta. Vaikka tuo koettelee ajoittain hermoja ja välillä tulee ajatelleeks, että mitähän sitä tuli tehtyä ku tuon otti riesakseen, niin silti se on jo nyt niin rakas ja tärkeä ettei suostus tuosta räpäkäpälästä luopumaan! Se on jo niin meiän rakas <3

Lymy sai mun kummitytöltä uuen lelun.:)

Käytiin Juhon ja lasten kanssa mansikkamaalla poimimassa meille mansikat. Oli nopeaa hommaa ku oli nii hyvät apurit.:) Siskon luona vielä perattiin ja pussitettiin kaikki, ja sitte päästiin vähän herkuttelemaan. Yks kesän kohokohista! (Ompas muuten hassu sana, kohokohta..)

Tänään Lymyllä on ollu itkupäivä. Se valittaa kuuluvasti portin taakse jäämisestä ja tassujen pesemisestä, vaikka nää on normi juttuja ollu jo koko viikon. Itku kuuluu myös ku lelu menee vaikeaan paikkaan tai sitte välillä ihan muuten vaan ilman mitää näkyvää syytä. Varjoilu myös jatkuu, ei voi ees vessaan mennä käsiään pesemään ilman että on vahti mukana. Vissiin reissu teki tehtävänsä ja nyt vauvaa väsyttää ja ärsyttää kaikki ja ouvot äänet pelottaa ja mammaa pitää pitää jatkuvasti silmällä, ties vaikka karkaa muuten. Rankka elämä pikkukoiralla..:P

Kuhan tuo otus tuosta herää ja on hetki leikitty, aion ottaa tuolin, viiä sen keskellä takapihaa ja alkaa lukemaan kirjaa, kun viimeinki kerranki on nii lämmintä!