Pieni purkauma turhautumaa

Viimeaikaset yhteiskunnalliset tapahtumat on herättäny Suomessa kiivasta puhelua suuntaan ja toiseen. Ja kyllä, vaikka en muuten oikeen jaksa seurata politiikkaa, hallituksen esitykset ja niistä syntyny keskustelu on herättäny myös mun päässä puhelua - suuntaan ja toiseen. Mun on vaikea muodostaa pitävää mielipiettä asiasta, koska siihen on niin monta näkökulmaa enkä mä todella tiiä tän maan taloudesta tai mistään muustakaan hölkäsen pöläystä enempää. 

Mutta mua raivostuttaa ajatus, että lisien leikkaaminen laskee esim. hoitoalojen, siis naisvaltasten heikommin palkattujen alojen palkkaa. Ei toki pelkästään, mutta muun muassa. (Inhimillisesti liikahti sillon, ku Sipilä sentään myönsi valvoneensa yön sen aiheen tiimoilta, että miten mm. kyseisten alojen palkan laskeminen lisää vientiä. Joku toinen saattaa valvoa vielä useamman.) Olis kai yhteiskuntasopimuksella päästy yhdenvertasempiin tuloksiin (mikäli ymmärsin eilisen pääministerin puheen oikeen...) Käväspä vaan mielessä ajatus, että oisko sillon myrskyyn yhtyny osa noista hallituksen kannattajista, jotka huuattaa facebookissa ja muissa tuuteissa, että he kyllä ovat perjantaina töissä? Jjep. Helppohan se on taakkasa kantaa sillon, kun se koskee muutamaa lomapäivää. (Ei, en tarvi valistusta siitä, mitä se oikeasti koskee, enkä väitä että kaikki kannattajat ois näitä 'pienemmän taakan kantajia'. Hatunnosto varsinki niille, jotka ei ole.) Ymmärrän kuitenki heitä, jotka puolustaa palkkaansa, saamiaan etuja. Etenki heitä, jotka tekee töitä viikonloppusin, ja varsinki heitä, joitten elämä ei elämältä tunnukkaa yöt valvoen. Ja kukapa sitä tahtos tikkareistaan luopua? Ei taakan ottamine harteilleen oo välttämättä helppo homma. Ymmärrän, vaikka enkö mä jo taakkaani saaneena vois osottaa sormella ja huutaa, että ottakaa tekin lastinne! On kai se oikeen, että työntekijätkin ottaa osansa yhteisestä vastuusta, että talous saahaan kohilleen ja hyvinvointiyhteiskunta säilyy. (Okei, täytyy myöntää, että en suoraan sanottuna oo ihan täysin varma, mitä opiskelijoiden taakankanto oikeastaan tarkottaa. Tuskin opintotuen minimaalisuutta moniin muihin tukiin verrattuna, mutta ehkä opintotuen yms uudistuksia? Sanoisin kuitenki, että oma lasti ei oo vielä pahemmin painanu, lähinnä ärsyttäny, sillon harvon ku sattuu muistamaan.) Mutta jonkinsorttinen epäreiluus mua tässä kai kismittää. Miks toisen alan työntekijät pääsee helpommalla kun toisen?

Tai ehkä mä vaan haluan purkaa sitä turhautumista, jota ihmisten ehdottomuus mussa on herättäny. Ehkä nimeomaan kannattajien ehottomuus ja jonkilainen ymmärryksen puute niitä suurimpia menettäjiä kohtaan. Tai ehkä oon vähän provosoitunu enkä todella päässy ihmisten ajatusten ytimeen. Ja ei, en edelleenkää sano että mulla ois joku selvä mielipide asiaan tai tietäisin, miten tää homma kuuluis hoitaa. Mää oikeastaan oon aika tyytyväinen siitä, ettei mun tarvikaan. Mulle riittää, ku voin vähä aukoa suutani, hämmentää ainaki omaa pääkoppaani, todeta että oon puhunu ja sulkea suuni. Ja sen jälkee antaa viisaampien hoitaa homman kotiin. 

It's up to you.