Pumpulia?

Maanantaina oli meiän 1v häävuosipäivä. Pumpulihääpäivä. Mietin, kuvaako se sitä, että eka vuos häistä eletään pumpulilinnoissa tai pilvenhattaroissa? En tiiä, mutta ei se kyllä aivan niinkään mee. Vaikka pysähyin kyllä tässä yks päivä olemaan onnellinen meiän parisuhteesta ja sen tilasta.

Voin sanoa, että aika on rientäny. Voin sanoa, että on ollu iloa ja surua. Voin sanoa vaikka mitä, mutta silti tuntuu, ettei sanat riitä. Ei oo sanoja. En pysty maalaamaan sanoilla arjen kuvia. Tuskin saan ees hetkistä kiinni, tunteista. Saati olotiloista. Kaikki on kirjava räsymatto täynnä sävyjä. Isoja paksuja raitoja, ihan pieniä ja kapeita, kaikkea siltä väliltä. Kaikissa väreissä.

Häitten jälkeen monet kysy, että miltä nyt tuntuu olla naimisissa. Ei sitä sillon osannut kuvata. Ja tuskin osaa vieläkään. Ennen häitä oli odotus, häitten jälkeen... Mitä? Ehkä jonkunlainen rauha. Viimeinkin tässä, kahestaan. Onni, joka kupli sisällä hiljaa.

Talvella etin itteäni ehkä enemmän kun koskaan. Osittain se ehkä oli muutosten tulva ja rauhan kaipuu. Osittain se ehkä johtu opinnoista, jotka sai pohtimaan omaa elämää ja valintoja. Talvi oli menneen pohtimista ja elämän suunnan ettimistä. Rakas kulki vierellä, anto aikaa ja piti kiinni.

Mennyt ei oo vieläkään paketissa eikä suunta täysin selvä, mutta onko koskaan? Ehkä ei. Mutta rauha on palannu. Elämä on tässä. Ei täydellinen tai mutkaton, mutta riittävä ja hyvä. Nyt on hyvä näin.

Vielä ei oo kysytty tahtoa rakastaa. Uskon, että senkin aika joskus tulee, mutta nyt en kanna siitä huolta. Vaan rakastan. Rakkautta rakkaaseen on vaikea kuvata ja tunnen itteni riittämättömäksi. Jos jotenkin sitä tällä hetkellä kuvaisin, niin ehkä näin: Ei mahaa kutkuttavia perhosia tai pettäviä polvia, mutta joskus läikähyksiä rinnassa ja kipua sydämessä. Ennen kaikkea pohjavire, joka tuo turvaa. Joka saa tahtomaan toiselle hyvää ja jakamaan aikaa. Joka saa iloitsemaan toisen ilosta ja suremaan toisen surua. En väitä, että aina kaikki menis näin yksinkertasesti, mutta rakkaus antaa myös armon. Rakkaus on säilyny ja kantanu vaikeampien hetkien ja kiivaimpienkin riitojen keskellä, horjumatta.

Ensimmäinen päivä vaimona.

Ensimmäinen häävuosipäivä.

Ihan huvittaa, kuinka samanasentoisia kuvia löyty. Ei sitä näköjään oo huimasti muuttunu. Ainakaan ulkosesti. Me oltiin viikonloppu reissussa ja käytiin maanantaina päiväristeilyllä Virossa. Oli mukava kiertää Vanhaa kaupunkia ja fiilistellä. Ilmaki oli sentää vähä lämpösempi. Viro on kyllä käymisen arvonen paikka. Noin lähellä Suomea ja silti ihan oma maailmasa. Vaikka aina ei oikeen tienny puhuisko enkkua vai suomea..

Rataskaevu 16:ta syömässä. Kyllä kannatti! Tunnelmallinen paikka, hyvää ruokaa ja vielä Suomen mittapuulla halvalla. Varaus vaan pitää tehä hyvissä ajoin...

Pymyläiskoira oli siskonpojalla hoiossa. Pikkunen sai tuliaisiks (muun muassa..) mun Lintsin heppakisasta voittaman kalan.

Rakas on paras ystävä, jonka kanssa on hyvä jatkaa matkaa. Matkalle toivon myötätuulia ja sopivasti sateita.