Viimeinkin!

Olin jo melkeen menettäny toivoni, että koskaan saisin tehtyä omaa blogia. Ajatus paistu pari päivää päässä, ja nyt sitte vaa otin ja aloin hommiin. Nyt se on viimeinki tehty! Vois melkeen onnitella itteä.:D Näköjään sitä voi saaha aikaseks vaikka ja mitä sillon, kun pitäs tehä koulutehtäviä.. Sain jo kämpänkin puunattua het viimesen päälle siistiks. Eeeh.:P

Nyt mulle iskee paniikki kun pitäs jotain kirjottaa, tyhjän paperin kammo, vapina tutina hätä. Semmonen tunne, kun pitäs alottaa koulutehtävän tekeminen, eikä se oikeen taho luonnistua. Päässä pyörii ajatuksia, mutta mistää ei saa oikee kiinni tai ne ei oo tarpeeks hyviä. Sitte pitää vaa alottaa jostain. Että nooou panic, hengitä syvään, sormet näppäimille ja anna mennä.

Laskeskelin tässä, että tämän on peräti viies(!) viikonloppu elokuusta eteenpäi, jonka vietän täällä Mikkelissä. Tämä on kyllä ihan kaunis kaupunki. Ei mikään erikoinen, ei mikään kovin iso, mutta silti. Vesiki on lähellä, mikä on ehottoman suuri plussa. Oon jo aikaa miettiny, että pitäis käyä kuvailemassa kaupunkia ja koulualueella olevia kasarmirakennuksia. Semmosia punatiilisiä. Ne on niiin nättejä, kun aurinko paistaa.

Tässä yks sutturakuva Mikkelin kaupungista veen yli. Nyt kun on jäät, näkymä ei oo iha nii kaunis.

Oha tämä aivan mukava paikka, mukava luokka ja mukavat koulukaverit. Ja tilava ihana kämppä, tiiän jo nyt että tätä tuun kaipaamaan.<3 Olot on entisestään parantuneet, kun sain viimein pesukoneen ja pakastimen, wuhuuu!! Nyt voi ostaa Aino-lakritsijäätelöä pakastimeen ja herkutella joskus.;) Ja niin helppoa tuo pyykkääminen, ku ei tarvi raahata pyykkejä pihan poikki toiseen rakennukseen.:D Yksinasumiseenki on jo tottunu, ja oikeastaan se on ihan mukavaa. Mutta kuitenki on tämä Mikkeli vähän kuollu paikka joiltain osin. Välillä tulee ystäviä niinii kova ikävä. Onneks on poikakaveri vielä jonki aikaa ilahuttamassa mun elämää Mikkelissäki.:)

Käytiin viikolla jäällä kävelemässä, ja innostuttiin vähän kirjottelemaan.:)