Hyvää ystävänpäivää!

Näin ystävänpäivänä jäin hetkeks pohtimaan ystävyyttä ja sen merkitystä. On vaan niin totta, että elämä ois paljon vaikeampaa ilman heitä, ainaki mun elämä. On helpompaa, ku asioita voi jakaa toisen kanssa, niin mukavia kuin vaikeampiaki. Voi tehä erilaisia juttuja yhessä, voi olla oma ittesä.

Tuntuu, että ystävyyen merkityksen on myös alkanu ymmärtää jotenki uuella tavalla nyt, kun monia ystäviä näkee niin harvoin. On täälläki toki saanu uusia ystäviä, tutustunu mahtaviin ihmisiin, ja rakas on vierellä kulkemassa ja jakamassa asioita. Silti välillä tulee nii kova ikävä niitten vanhojen ystävien luo, jotka on sydämestä asti tuttuja. Heti kun aika on passeli, tää tyttö lähtee kyllä morjestaa heitä!<3

Kiitos lahjasta Hanna<3 Oli ihana yllätys!:)

Koulusta palatessa poikkesin postiin hakemaan saapuneen paketin. Mietiskelin, että mikähän se mahtaa olla, kun aikasemmin tilaamani Yves Rocherinkin lähetys saapu eilen ärrälle (siitä kenties lisää myöhemmin). Piahan se selvis, että rakas ystäväni oli lähettäny synttäriystävänpäiväpaketin, jota posteljooni ei ilmeisestikkää ollu saanu mahtumaan postiluukusta. Teetä, sydänsuklaata ja Pentikin keittiöpyyhe. Kämpällä mua ootti toinenki sulonen yllätys: kummityttö oli lähettäny mulle ite tehyn ystävänpäiväkortin!<3

Hyvillä mielin keitin Sydänystävän teetä kahvinkeittimellä. (En oo muute koskaan aikasemmin aatellu, että niin voi tehä..:o) Tee tuoksu huumaavalle ja maistu myös hyvälle. Napsin suussasulavat sydänsuklaat poskeeni ja söin vielä maukkaan jalkapallosämpylän. Tiiättehän niitä sellasia, joita myyään Lidlissä. Mulla on edelleen hienosia asenneongelmia sitä kauppaketjua kohtaan, mutta ne leivät siellä tuorehyllyissä on herkullisia. Lurps.:P

Ystävänpäivän kunniaks päätin sysätä raa'asti kaikki koulutehtävät pois mielestä (eihä ne kuitenkaa tunnu tekemälläkää loppuvan). Sen sijaan aion mennä kaupungille pyörimään kaverin ja poikakaverin kanssa. Ilta meneeki seuratessa, miten suomijellonat pärjää jääkiekossa.:)

”Katselen linnunhöyhentä,

liitelen tuulen teitä.

Olo on kirkas ja keveä,

kun ajattelen meitä.

Silitän kiveä karheaa,

jota ei sammal peitä.

Lämpö jo käsiini tulvahtaa,

kun ajattelen meitä.

Katselen taivaalla tähtiä,

yöhömme syttyneitä.

Ystävä, olet niin lähellä,

kun ajattelen meitä.”

Anna-Mari Kaskinen