Talven ihmeitä

Jäällä kahlaamassa.:P

Elämä on ollu viimeajat niin hektistä, etten mä oo ehtiny muuta ku ajatella muutaman kerran tätä blogia. Edellisellä viikolla mulla nimittäin oli hiihtoloma, eikä mulla oikee ollu aikaa ja jaksamusta istua koneella.

Maanantaina lähettiin poikakaverin kanssa pitkänpitkästä aikaa käymään meillä kotona Lappajärvellä. On se vaan aina yhtä ihanaa nähä tutut ympäristöt, jotka on sitä rakkaampia mitä lähemmäs kotia päästään. Säidensäätelijä päätti tosin yllättää sillä tavalla hassusti, että lumet oli sulanu pois. Mikkelissä lunta oli ollu maassa vielä ihan reippaasti, Pohjanmaalla vaan siellä täällä muutama kasa. Helmikuun loppu ja säät kun huhtikuussa?!

Me ei kuitenkaan annettu säitten haitata menoa. Ja menoa riitti, kun kaks siskoa perheineen oli kans meillä kotona. Lähettiin hetikohta jäälle pilkkimään. En ollu koskaan aikasemmin pilkkiny! Mun upouus pilkki (siis parin vuoden takanen joululahja) pääs viimein käyttöön. Olihan se ihan mukavaa puuhaa, vaikka ehkä vähän tylsää siinä oli vaan ootella, ku ei ees nykiny kertaakaan. Ja porukka seilas ympärillä sinne tänne.

Pikkuahven.

Jännintä oli se, että jäältä oli sulanu kaikki lumet pois. Jäänpinta lainehti vedestä ja oli hirrveän liukas. Pelkäsin että lennän kamerani kanssa sinne mukkelismakkelis, mutta onneks onnistuin välttymään siltä.

Muut sai joitakin pikku sinttejä (vaikka osa niistä oli mun mielestä kyllä ihan kalan kokosia), joista osa päästettiinki sitte takasin. Osa kuljetettiin meille kotiin, kummipoikani riemuks. Kokonaisuuessaan oli hauska reissu, vois tehä toisteki samanmoisen.:)

Kalaonnea. Mun ja siskontytön kaunis pilkkipaikka.:)

Vielä jaksettiin pilkkimisen jälkeen kiskoa luistimet jalkoihin ja lähettiin jäälle luistelemaan. Oli jännä luistella siellä veen keskellä. Ilta vaan alko hämärtyä aika nopeasti, eikä pelata pystyny kovin kauaa. Käytiin sitte vähä vetämässä lenkkiä jäällä. Oli mahtava antaa tuulen vaan kuljettaa selälle päin! Tosin takasin tuleminen ei sitte ollukkaa enää niin mahtavaa, kun vastatuuli vastusteli menoa..:P

Jäällä luisteleminen oli nii mukavaa, että päätettiin keskiviikkoaamuna lähteä poikakaverin ja siskon neljän vanhimman lapsen kanssa vielä luistelemaan, ennen kun niitten pitää lähteä kotiin. Suunnitelmissa oli jonkimoinen reissu, joten tehtiin eväät ja pakattiin reput mukaan. Lopulta myös kumpikin sisko pienempien lapsiensa kanssa innostu lähtemään mukaan.

Järvenselkää ja savua.

Lähettiin kiitämään pitkin Lappajärven jäätä kohti kirkonkylää. Jonkilaisena haaveena ainakin mun mielessä siinti, että mentäs sinne asti. Tai ainakin Salmensillalle. Aurinko paisto taivaalta melkeen koko matkan ajan ja luistin kulki mukavasti. Välillä tosin jää oli aika pahastikki ryppynen, mutta eiku yli ja eteenpäi.

Pysähyttiin välillä syömään eväitä, ja sitten siskot pienempineen käänty takas kotirantaa kohti (jota ei tosin meinannukkaa näkyä;P)

Reppu reissussa.

Me muut jatkettiin matkaa kohti Salmensiltaa. Mua pelotti, että jää tulee liian heikoks eikä kestä. Ennen siltaa jouvuttiinki kavuta laiturille ja mennä pätkänmatkaa maata pitkin. Sitten hypättiin takasi jäälle ja jatkettiin matkaa.


Ihmeteltiin pilkkijälkien suurta määrää, ihasteltiin kirkkoa järveltä päin ja pysähyttiin jututtamaan pilkkijöitä. Todettiin myös, että Lappajärven Osuuskauppa on yllättävän hankala erottaa järveltä, mutta sieltähän se lopulta löyty.

Kauppareissulla.

Rantauduttiin, heitettiin kaupan eteisessä viimeisiltäki luistimet nurkkaan ja käytiin ostaan evästä. Syötiin eväät kaupan eteisessä ja kevennettiin kuormaa repuista. Ylimääräset vesipullot tyhjennettiin, ja palautuskuitit tiputettiin nuorisotoimen keräyslaatikkoon. Pienenpieni hyvä teko päivään. Sitten olikin taas aika jatkaa matkaa.

Lähtötunnelmissa.:P

Menomatkalla ei tuuli puhallellu, mutta kun nokka käänty takasin, se oli päättäny saapua meitä vastustamaan. Vaikka yritettiin pitää meno rauhallisena, kilometrit alko vähitellen tuntua ja selkä ilmotteli itestään vähän ikävämpiä viestejä. Loppuun asti kuitenki porskutettiin.

Oli voittajafiilis, kun päästiin viimein kotirantaa ja lysähettiin siihen polvillemme. Näytti muuten se kotilahti tosi pieneltä, ku oli käyny kattelemassa vähän suurempia poukamia..:D Sport tracker kerto, että oltiin luisteltu semmonen 18 kilometriä. Ei hassummin, jos multa kysytään!


Viikkoon mahtu myös muun muassa kyläily serkun ja veljen luona, oleilua, soittamista ja pelaamista. Tiistaina käytiin poikakaverin ja äitin kanssa värkkäämässä lapsille labyrintti ala-asteen liikuntasaliin. Raahattiin penkkejä ja patjoja, ja väsättiin sokkelo toiselle puolelle salia. Tehtävänä oli ettiä labyrintistä talouspaperirulla, silmät sidottuina totta kai! Sitä oli hauska tehä, ja oli mukava nähä kun lapset tykkäs. Lopuks saatiin mekin poikakaverin kanssa mennä labyrintti läpi.:) Loppuviikoks palattiin taas Jyväskylän seuduille.

Loma teki kyllä tehtävänsä, sain karistettua koulujutut aika tehokkaasti pois mielestä ja otin vaan rennosti.:) Tällä viikolla kouluhommien kimppuun on sitte isketty uuella tarmolla. Parasta onkin, koska hommia riittää! Oon päässy harjoittelemaan ryhmienohjausta ohjaamalla luokkalaisia, osallistunut neuvotteluun koko luokan eessä, suunnitellut projektia ja käynyt sen tiimoilta keilaamassa nuorten kanssa.

Oon ollu vähän sairaana koko viikon, mikä vähän on onnistunu napsimaan multa voimia. Koulussa on ollu joka päivä pakollisia juttuja niin, ettei oikeen pois oo kuitenkaan voinu olla. Tuntunu omituiselta myös se, ettei poikakaveri enää oo täällä Mikkelissä. Illalla tulee aina hetki, että kattoo kelloa ja tulee oottava olo, mutta sitte tajuaa taas, ettei kukaan oo tulossa. Tänään päätin viettää sairaspäivän ja olla vaan, huomenna on vielä koulua, mutta illalla lähen kattomaan rakasta.:)

Ps. Tein tänää 'radikaalin' teon. Lehtikauppias soitti, ja päätin sitte tilata Aku Ankka-lehen loppuvuojeks. Saan kaupan päälle myös yhen Cosmopolitanin.:P

Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

-Tommy Tabermann