Tulen ja jään maa - Islanti, osa 1

Reissun jälkeen olin täynnä intoa ja tarinoita joita päästä kertomaan tuosta kertakaikkisen häkellyttävästä maasta. Niitä tarinoita on liian paljon, ajatuksia kokemuksia tunteita, jotta ne kaikki vois kertoa ja jakaa. Islanti ja koko reissu on kuitenki kirjotuksen arvonen, joten koitan poimia joitaki tähti - tai vähemmän tähtihetkiä tuolta matkalta.

Täytyy myöntää, että mulle, tärinäkallelle joka tykkää lämpösestä, reissu Islantiin ei ollu ehkä ihan ekana prioriteettilistalla. Tai olin siitä toki haaveillu, mutta lähinnä joskus tulevaisuuessa. Siskon kertomukset, miehen innostus ja omat ajatukset ilotulitusraketeista ja revontulista kuumassa lähteessä loikoillen sai mutki kuitenkin innostumaan toden teolla. 

Me lennettiin Islantiin heti uuenvuojen jälkeisenä maanantaina. Iceland Airilla. Siisti oli kone, mutta mitää syötävää ei kuulunu hintaan ja paikan kanssa kävi huono mäihä ku ei ollu ikkunaa. No, pikkuvikoja. Reissun alku lentokentälle päästyä ei kyllä osoittautunu sen ruususemmaks. Kone oli ensinnäki myöhässä puolisen tuntia. Oltiin varattu sisäänpääsy Blue Lagooniin, ja kuljetus sinne lähti lentokentän eestä joskus tunnin päästä. Sitä ennen piti oottaa matkalaukku, muuttaa sisäänpääsylippu oikeaan lippuun ja vaihtaa rahaa. Kuten arvata saattaa, muutamalla muullaki oli samat ajatukset. Tuskanhiki pursus otalla ku laskin minuutteja rahanvaihon jonossa. Siitä tukka putkella pimeälle sateiselle parkkialueelle oikeaa bussia ettimään, ja viime minuuteilla sisään. Puhhuh. Sitte ehti jo hetken kattoa että missäs sitä muuten ollaan.

Blue Lagoon eli sininen laguuni ei kyllä pettäny odotuksia - oikeastaan se ylitti ne. Blue Lagoon on siis jonkisorttinen kuuma lähe, iso ulkona sijaitseva allasalue, joka on louhittu maaperään. Altaan reunoja ympäröi huokosen näköset laavakivet, pohja oli kalliota, valkosta mutaa ja hiekkaa. Ulkona oli jo pimeä, olihan kello jo jotai 18 illalla, joten kauhean hyvin ympäristöä ei nähny. Valaistujen siltojen kohalla näki kuitenki hyvin veen vaaleansinisen värin. Laguunin vesi sisältää mineraaleja, jotka tekee kuulemma hyvää. Lisäks vesi on taivaallisen lämmintä - joskin joissain kohissa jopa polttavaa. En osaa sanoa, oliko siellä kuinka paljon ihmisiä. Alue oli niin laaja, että ihmiset hukku sinne. Pimeässä sitä oli aluks myös vaikea hahmottaa, joten kulu aikaa ihan vaan tutkaillessa, että minne tää alue jatkuu. Sisäänpääsystä tuonne saa kyllä myös maksaa, mutta ainaki ite sanoisin, että joka sentti oli kokemuksen arvonen. Täyellinen, totaalisen romanttinen paikka rentoutua!

Yövyttiin koko viikko Reykjavikin keskustassa 100 Iceland Hotel -nimisessä paikassa. Pieni siisti hotelli Laugavegurin eli pääostoskadun varressa, kuitenki suht rauhallinen alue ja silti niin lähellä. Vaikutti siltä että hotelli oli perheomisteinen, sama pariskunta teki töitä yötä päivää. Ainut miinus oli jääkaapittomuus, mutta ei hätää ku on niin osaava aviomies. Juho teki kylmiön ikkunan ja verhojen väliin, pärjättiin loistavasti.:)

Kurkkaus jääkaappiin.

Tiistai oltiin varattu ihan vaan siinä lähistöllä pyörimiseen ja Reykjavikiin tutustumiseen. Aika pian tuli selväks, että ei tosiaan saavuttu mihinkään halpaan maahan. Ajatus ravintolassa syömisestä alko tuntua sitä merkityksettömämmältä, mitä enemmän ravintoloitten listahintoja katteli. Ravintola-annoksesta ois saanu pulittaa vähintään jonkun 40e eikä ees oikee minkäänsorttista pitsaa saanu alle 20e. Ruokakaupassaki hintataso oli vähän korkeampi ku Suomessa. Ostoksilla käyminen ei myöskään kauheesti innostanu. Tutustuttiin siis lähinnä ympäristöön ja maisteltiin paikallisia suklaalakristiherkkuja kaupan karkkihyllystä. 

Värejä ei uupunu.

Reykjavik oli jotenki ihanan sympaattinen ja kotosa kaupunki. Kivan pikkunen, mutta silti riittävän iso. (Siisteyestä ei kyllä voinu antaa pisteitä, varsinkaa ku ekat päivät kadut oli täynnä ilotulitusmoskaa.) Ekana päivänä juostiin heti pamausten perässä, kun oltiin kuultu että Islannissa ilotulitukset voi jatkua vielä viikko uuen vuojen jälkeen. Ahkerasta kipityksestä ja uutterasta rannalla sateessa ja viimassa kävelystä huolimatta ei nähty raketin rakettia.

Hallgrímskirkja, jonka tornissa käytii ihailee maisemia.

Mikä oiskaan parempi paikka alkaa maisteleen erikoiskahveja, kun kallis maa ulkomailla? Niimpä, en keksi oivallisempaa ideaa. Kyllä siinä vähä aikaa sai mieltään piristellä, ku makso jonkun 4e kahvista jonka ois voinu suorilta kaataa viemäristä alas. :D No, oli ne sentää kauniita katsella!

Joku monumentti, älkää kysykö mikä.:8 Yks nainen tarjoutu ottamaan meistä kuvan.

Keskiviikko oli reissupäivä. Oltiin varattu etukäteen matka Islannin etelärannikolle. Herätys oli siis aikanen, että ehittiin ajoissa alas hotellin eteen ootteleen kyytiä. Muitaki turisteja oli liikkeellä ja busseja kulki poimimassa omia kyytiin. Tiiättekö sen hermostuneen tunteen, ku pelkää että on sattunu joku väärinkäsitys tai joku muu kämmi ja kyyti ei tuukkaa? No, mulle se oli tuttu tänä (ja parina muunaki) aamuna. Mutta onni onnessa onnekkaana, kyyti tuli ja päästiin lähtee matkaan.

Eessä oli ensi monen tunnin ajomatka Reykjavikista kohti eletärannikkoa. Eka varsinainen pysähys tehtiin jäätikön, Sólheimajökullin, reunamille. Kipitettiin kiemurtelevaa polkua nii lähelle jäätikköä ku ehti ja pääs. Hienot oli maisemat. Jäätikkö oli tosi mielenkiintosen näkönen, semmonen jotenki syötävä. Hassua,
että luonnosta voi löytyä sellasta vaaleansinistä väriä! Aurinkoki näyttäyty. Nuo retket on tosi aikataulutettuja, että lyhyen päivän aikana ehitään näkee kaikki mitä on tarkotus. Niimpä tuoki pysähys, kuten kaikki muutki, tuppas olemaa aiva liian lyhyt. Olisi mielelläni vaan uppoutunu siihen maisemaan vielä vähä pitemmäks hetkeks.

Olin muute varautunu Islannin purevaa kylmyyttä vastaan melkee paremmin ku Suomen paukkupakkasiin.. Ainoastaan takki oli pikkuse ohuempi. Mutta voin kertoa että kylvin hiestä, ku mahoto pörröpaita päällä tuonneki jäätikölle kipiti. Sitte vasta uskoin että okei, ei täällä ehkä iha niiin kylmä oo..:D

Eikö se vähä nii oo, että jos jotain raahaa mukaan meren yli toiseen maahan ja sielläki vielä pitki mannerta, ni sitä ihan mielellään sitte käyttääki? Seuraavalla pysähyspaikalla, jällee pitemmä ajomatka jälkeen, mulle tarjoutu mahollisuus päästä leikkimään kameran ja jalustan kanssa. Pysähyttiin mustalle hiekkarannalle, jonka hiekka oli siis mustaa pyöreää pikkukiveä. Ranta oli kaikkea muuta ku uimakelponen - ainaki jos haluaa hengissä pysyä. Rantaan löi kova aallokko, jonka arvaamattomuuesta varoteltii useaan otteeseen. Jos vesirajaa menee liian lähelle, saattaa aallot pyyhkästä mukanaan. No, ei testattu.

Taustalla voi havaita kiviksi jähmettyneen trollin - siis jonkilaisen jättiläisen - ja sen kiskoman kolmimastosen veneen..

Islanti on tarujen maa - siellä asustaa trolleja, peikkoja ja muita olentoja pitkin poikin maata. Mielenkiintosta.:P

Jännää kalliota, eikö? Ja mulla edelleen päällä aivan liikaa vaatetta :D

Seuraavaks oli vuorossa ruokatauko, syötiin iha mukiinmenevät hampurilaisateriat huoltoasemalla. Ja sillä pysähyksellä tein koko reissun parhaan ostokseni - islantilaisen lampaan villasta kudotut villasukat. Nyt jälkeenpäin oon harmitellu, että ostin vaan yhet. Parempii ja vieläpä nii edullisii villasukkiin en oo enne törmänny!

Jäljellä oli vielä kaks kohdetta, joista toinen oli yks pääsyy, miks tahoin lähteä Etelä-Islannin reissulle. Vesiputous, jonka taakse pääs kävelemään! Vesisumu oli jäädyttäny paikoitellen takaa kulkevan polun peilikirkkaaks. Osalle jäähän tottumattomista turisteista polulle pääseminen ois ollu melkeen mahottomuus, väitän. Me keploteltiin jotenki ittemme putouksen taakse, ja olihan se hienoa! Alko jo hämärtää, mutta putouksen näki vielä hyvin. Putous heitti kyllä vesisumua yllättävän kauas, ja pois kipuaminen vastapuolen portaita oli vähän arpapeliä. Mutta upea kokemus, vaikka läpimärkinä takasin linkkaan könyttiinki.

Illalla käytiin vielä Reykjavikin keskustassa pyörimässä, tässä vielä muutamia huomioita sieltä.

Rakennusten seinissä oli paljon mielenkiintosia maalauksia.

Joulutunnelmaa!

Keskusta-alue oli kauniisti jouluun valaistu. Muutenki jouluvaloja näky paljon. Joissain (monissa) asunnoissa tosin aika värikkäitä.:P

Meiän reissu jatku vielä muutaman päivän lisää, mutta päätin jakaa tän postauksen kahteen osaan. Myöhemmin siis lisää..:)