Tulen ja jään maa - Islanti, osa 2

Tämän toisen osan kirjotus on venähtäny niin pitkälle, että tuntuu oudolta enää ees kirjottaa! Mutta päätin kuitenkin.


Torstaille oltiin varattu jälleen retki, tällä kertaa Islannin sisäosiin, ehkä Islannin tunnetuimpia nähtävyyksiä kattomaan. Lähettiin siis kiertämään Golden Circle - Kultainen kierros, opastetulla bussikierroksella.

Retki alko taas aamun pimeydessä ja tuulessa. Kraaterijärveä ihasteltiin aamun hämäryyessä, enkä siitä viiti tänne kuvaa laittaa. Sen verran harmaita otoksia niistä tuli. Paikan anti jäi itellekin vähän mysteeriksi. Seuraavan pysäkin vetonaula, Gullfossin vesiputous, nähtiin sentään jo päivänvalossa. Putouksen vesi tulee Keski-Islannin jäätiköiltä. Luonnon kauneus ja veen voima veti taas hiljaseks ja teki olon pieneks. Sitä on vaikea ees sanoin kuvailla. Mahtavana pauhaava vesimassa, jylhät maisemat ja niin kova tuuli, että nojata melkeen pysty.

Olin kovasti oottanu myös geysirin näkemistä. Kuumien lähteitten alueella maa porisi ja sauhusi siellä täällä. Käytettiin melkeen koko tauko isoimman purkautuvan lähteen, Strokkurin kuvaamiseen. Kylmyyestä huolimatta. Voin kertoa, että ei ollu helppoa hommaa. Strokkur purkautuu kai keskimäärin 4-6min välein. Mutta välillä se anto ootatuttaa itteään paljon kauemmin, välillä purkautu tosi nopeaa perätysten. Mutta mitä isompi ootus, sitä isompi purkaus. Ja ne purkaukset on nopeita ja ennalta-arvaamattomia. Isoin huippu on sekunnissa ohi ja jälellä on enää höyrypatsas. Mutta upea ja erikoinen luonnonilmiö!

Matkalla seuraavaan kohteeseen koettiin Islannin luonnon äkkipikasuutta taas todellisuudessa. Yhtäkkiä oltiin keskellä lumimyräkkää niin, että maisema peitty valkoseen. Ja äkkiä se oli taas ohi.

Viimenen pysähys tehtiin Thingvellirin kansallispuistoon. Paikka on Islannille kansallisesti merkittävä, sillä siellä on kokoontunu parlamentti 900-luvulta lähtien ja siellä Islanti on mm. julistettu itsenäiseksi. Alue on myös mannerlaattojen saumakohta. Niimpä siellä voi kävellä ns. laattojen välissä. Paikan anti jäi itelle kuitenkin aika vähäseks, ehkä osittain siks että infoa alueesta ei saanu tarpeeks (tai mun väsyneet aivot ei sitä vaan rekisteröiny...)

Illalla lähettiin vielä kävelemään kaupungille, aina Loikkakadun toiseen päähän. Sieltä edelleen järven yläpuolelle. Nähtiin ensimmäiset raketit järven yli! Olin lukenu Mondosta vinkin vanhasta hautausmaasta, jota halusin päästä vilkasemaan. Alueen talot oli isoja, massiivisia. Rikkaitten näköstä aluetta. Mutta entä hautausmaa sitten. En ollu missään vaiheessa ajatellu, että se vois pelottaa mua. Mutta se oli karmiva! Vanhoja jyhkeitä hautakiviä aitoineen ja kettinkeineen. Ryhmysiä paljasoksasia puita, jotka kumartu kiemurtelevien polkujen ylle. Hiljaisuus ja varjot kellertävien lamppujen ulottumattomissa. Kuin suoraan kauhukertomuksista. Porttien ulkopuolelta pystyin kattelemaan sitä rauhallisesti, mutta rauta-aitojen sisäpuolella kulkeminen aiheutti paniikinomasia tuntemuksia. Selkäpiitä karmi. Vaikka kovasti yritin tsempata itteäni ja tukeutua Juhoon, en pystyny mennä syvemmälle alueelle pois isojen polkujen tai aitojen läheisyyestä. Harmi, sillä oisin kovin mielelläni tutkaillu ikivanhoja hautoja. Ois totisesti pitäny vierailla siellä päivällä!

Perjantai oli taas Reykjavik-päivä. Päivän jännittävin juttu oli vierailu paikallisen perheen kotona. Sisko on aikoinaan ollu au pairina islantilaisessa perheessä. Yks tuon perheen jäsenistä kutsu meiät kylään. Oli mielenkiintosta ja mukavaa nähä hänet ja päästä vierailemaan islantilaisessa kodissa. Ehottomasti mieleenpainuvimpia asioita tältä reissulta myös! Päivä jatku keskustaa kierrellen...

Käytiin syömässä pitsaa (koska eihän niihin "kunnon" ravintoloihin vaan raaskinu mennä...) No, tämäkin pitseria oli kyllä ennemminkin ravintola. Rusinoita, rucolaa ja lampaanlihaa pitsassa! Erikoista, mutta hyvää.

Käytiin museossa, joka kerto Islannin ensimmäisestä asukkaasta. Siellä oli vanhan asumuksen pohjat näkyvissä. Tässä peli ikivanhaan tapaan.

Ai herkku!

Päivän kruunas paikallisessa uimahallissa uiminen. Vaikka jos multa kysytään, se ennemminkin oli kylpylä. Uimahallit on islannissa jonkinlaisia kokoontumispaikkoja, missä vaikka nuoriso tapaa toisiaan. Enkä tuon vierailun jälkeen yhtään ihmettele sitä. Suoraan sanottuna tämä uimahalli on asia, jota jäin eniten Islannista kaipaamaan..

Suurin osa uima-altaista sijaitsi suurella avoimella sisäpihalla. Ei siis kattoa, vaan taivas rajana. Kaikki veet oli älyttömän lämpösiä. Yks altaista oli täynnä porukkaa, ja ihmiset jutteli siellä toisilleen kun ravintolassa konsanaan. Matalassa makoilualtaassa pelattiin shakkia. Sivulla oli pyöreitä kuuma-altaita, toinen toistaan kuumempia. Kuumin oli 48 asteinen, ellen väärin muista. Auts. Ison altaan vesi oli sekin melkeen kun linnunmaitoa.

Ja sitten ne raketit! Saatiin melko pian todeta, ettei oo lainkaan väärin sanottu, että Islannin ilotulitukset jatkuu pitkään. Allasaluetta ympäröivien rakennusten takaa kuulu pauketta ja nous näkyviin toinen toistaan värikkäämpiä ilotulitusrykelmiä. Parhaimmillaan viiestä eri suunnasta. Eikä ne ollu mitään pieniä paukkuja, vaan aina useamman ison raketin rypäs putkeen. Suomessa ei vastaavaa nää ees uutena vuotena, tai en ainakaan minä oo nähny, ellei jotain järjestettyjä tulituksia oteta lukuun. Toisaalta pohittiin, että islantilaiset ite on varmaan jo kovin tottuneita niihin. Olihan se meille toki erikoista. Oli ihana katella pimeällä taivaalla räiskyviä valoja, lämpösessä veessä rakkaan kainalossa.:)

Lauantaina lähettiin ratsastusretkelle! Oltiin etukäteen varattu järjestetty retki yheltä tallilta. Meiät haettiin taas hotellilta ja vietiin suoraan tallille. Kun oltiin puettu hienot sadevaatteet ja muut varusteet päälle, koko ryhmä rämä ohjattiin rapaselle ja vielä aamunpimeälle pihalle. Joku ohjaajista pyys jakautumaan vähän kokemuksen mukaan. Meitä enemmän kokeneita ei ollu ku muutama. Koitin tosin vakuutella, etten oo menny issikoilla enkä osaa töltätä, että saisin vähän tölttivarmemman hevosen.

Siinä pimeyessä eksyttiin Juhon kanssa toisistamme ja mentiin varmaan puolet matkassa eri kohissa letkaa. Heti alkumatkasta ylitettiin voimakkaasti virtaava joki. Vesi ulottu hevosten kylkiin. Aikamoisen hieno kokemus! Mun hevonen (jonka nimi oli niin vaikea ettei oikeen jääny mieleen) ei alkuun töltänny oikeen puhtaasti, vaan pomputti aina vähän. Loppumatkasta sain sen sitten tölttäämään ihan kunnollaki - oli ihana vaan istua tasasessa kyyissä ja katella maisemia!

Ryhmä oli tosi eritasonen ja monet oli aivan alottelijoita. Yhessä kohtaa erkaannuttiin sen verran, että osa meitä kokeneempia lähti kiertämään eri reittiä. Mentiin pitempiä pätkiä lujempaa. Mun hepo rikko niin pahasti tölttiä, että annoin sen laukata. Mentiin myös hevoslauman läpi.

Loppumatkasta yks ohjaajista kerto, että hevonen jolla menin, oli puoliks sokea. Ei kyllä huomannu mitenkään. Upea hevonen muutenkin, ihanan innokas.

Islanninhevosilla ratsastaminen Islannin maastossa, niitten luonnollisessa elinympäristössä, oli kyllä ehottomasti kokemisen arvosta!

Illasta käytiin Revontulimuseossa. Ei nähty revontulia muuten, niin piti käyä siellä ihastelemassa.:D Kuvassa museon kartta, johon kävijät oli merkannu, mistä olivat tulleet. Laitettiin mekin sinne nuppineula.

Islantilaisia karkkiherkkuja. Suklaata ja lakritsia, aiettä oli hyvää!:)

Joka ilta pelattiin pari peliä Monopoly Dealia :D

Kuten ulkomaanreissut on aina tupannu, myös tämä reissu loppu aivan liian pian. Sunnuntaiaamuna oli aika napata kimpsut ja kampsut mukaan ja heittää hyvästit Islannille. Haikein (ja väsynein) tunnelmin lähettiin.

Lentokentäki oli koristeltu vielä jouluun kuuluvasti.. Kuvassa Juho islantilaisen Sniffer-pukin kanssa. Islannissa on 12 toinen toistaan kummallisempaa joulupukkia! Eikä ne oo mitään kauhean kilttejä sellasia. Tämä pukki tais olla jonkin sortin nuuskuttelija.


Mitä jäi käteen? Paljon. Ulkomailta saadut kokemukset on jotain sellasta, mitä ei voi rahalla mitata. Se onkin syy sille, miks kerta toisensa jälkeen matkailu vetää mua puoleensa. Islanti oli siinä mielessä hyvin erilainen matkakohe, että siellä oli kylmä. Mutta luonto ja kulttuurin erilaisuus viehätti.

Voin suositella Islantia matkakohteena, ja voisin itekin lähteä sinne uudestaan. Seuraavalla kerralla pyrkisin ehkä vuokraamaan jonkun auton ja kiertämään ympäri Islantia. Näin maata ja sen luontoa vois tutkailla vielä paremmin, uskon. Toki järjestetyt retket sopi nyt kun nenä päähän, varsinkin kun päivät oli niin lyhyitä. Jos me oltais keskenämme lähetty kiertämään paikkoja, ei oltais osattu aikatauluttaa päivää ja varmasti puolet ois jääny näkemättä. Mutta jos Islantiin lähtee, kannattaa ehottomasti käyä Reykjavikia kauempana kattelemassa, miltä maa näyttää kaupungin ulkopuolella!