Koirahaaveita

Me ollaan Juhon kanssa jo viime kesästä asti puhuttu ja haaveiltu ja suunniteltu - no, monia asioita, mutta myös tätä yhtä - koiran ottamista. On älyttömän iso onni, että Juhoki tykkää eläimistä, tai ainaki koirista.

Oisko pihakoira kiva, lapsirakas kultanen vai reipas labbis? Vaiko sittenki sisäkoira, sehä on enemmän perheenjäsen. Bichonista ei lähe karvaa. Muttakun se on niin pieni. Koiran kanssa ois kiva pystyä enemmänki harrastaa. Mikäs koira se semmonen iso koira on, jolla on kihara karva? Hei, tämäki on allergiaystävällinen tapaus! Voijjuku. Katotaanpa tarkemmin...

Ja siinä se oli, espanjanvesikoira kiharakarva räpyläjalka. Mulla alko armoton koirakuume iskeä päälle tuossa kevään mittaan, vaikka oli sata (hää)hommaa hoiettavana ja koulujutut päälle. Jostain se aika repeyty kuitenki myös koirahaaveille, rotuun tutustumiselle ja sen sellaselle. Tulipahan ajeltua Savonlinnaanki ihan vaan koiria kattomaan. Ollaan käyty myös kasvattajan luona ja yhistyksen treeneissä kattelemassa perroja. Ja oltu muihinki kasvattajiin yhteyessä. Matka ei oo ollu pelkästään helppo, tähän on mahtunu mm. epätoivoa ja surua, kun useammat pentuhaaveet kariutu vähän ikävästi. Ja epävarmuuttakin siitä että onko tää oikea ratkasu, onko aikaa, taitoa ja jaksamusta kouluttaa otuksesta kunnon koirakansalainen. Mutta myös älytöntä iloa ja onnea ja toivoa, että saahaan oma pieni karvakasa!

4 viikkonen pikkuisokoira

Hurautettiin suviksista suoraan Kajaaniin kattelemaan pieniä piipertäjiä, joista yks sitten varmistukin meiän pennuks. Meiän Lymy! <3

Mun koirakuume ei oo ainakaa helpottanu..D: Ainakaa jos Juholta kysyy, kun mun on joka kauppareissu pitäny käyä vääähän kattoo koirajuttuja. On nii hauska fiilistellä! Ja oha sitä jotai pikkusen ostettuki... Leluja, valjaat ja kiinnityssydeemi autoon, talutushihna x 2, kaulapanta, juomapullosydeemi matkalle, kiinnitysvaarna ja naru pihalle, ruoka- ja juomakupit, matolääke ja vähän pureskeltavaa. (Joo, oon ollu vähä kärsimätön..)

Luppa-Laiskajaakko osaa ottaa rennosti. Mun lempilelu ;P Ihan sama ku oon hulluna kaikkiin vauvvojen unirätteihin. Ööö??

Ostettiin pennulle myös eka oma panta, vaikka se sai kyllä yhen perintönä Milaltakin.

Ollaan jo ostettu aitavärkit ja rakennettu portit, ensviikolla aiataan tuo meiän takapiha, niin voi pentu juoksennella iha vapaasti. Sitte pitäs käyä Eurokankaassa ostoksilla, niin saisin patjanpalan päällystettyä valmiiks. Kyllä otuksen sitte kelpaa!

Mitähän muuta vielä? Trimmeri pitää ainaki ostaa jossain vaiheessa, soittaa vakuutukset, katella eläinlääkäri rokotuksia varten, miettiä pentukursseja, pohtia mitäkaikkea pennun kanssa tekis ja keneen sitä tutustuttais heti alkuun ja lukea muuten vaan kaikkea hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä pennuista ja koirista ja koulutuksesta. Niiin ja niitä puruluita! Kohta pääsen taas ostoksille..;)

Otus on hieman kasvanu, nii isoa poikaa jo! Vielä ei sentää oo karva kikkuroilla. Kuva: kennel Hilduriinan

P.S. Kyllä muuten ärsyttää ku tämä google ei anna mun vaihtaa sukunimeä tähän.. Mur.